Matkan pää

Torstaina koitti odotetun ankea päivä, lähinnä tunnelmaltaan siis, ilmat kyllä suosivat. Kotiinlähtö ei koskaan ole kovinkaan miellyttävää. Varsinkin kun paikka on ollut noinkin viihtyisä ja mukava. Päivän aikana ei hirveästi ehditty mitään järkevää tehdä, check out majatalosta oli jo kymmeneltä aamulla ja kun junamme lähti vasta 12.46 kohti Edinburghia, jäi meille joutilasta aikaa jonkin verran. Kävimme sitten paikallisessa ostoskeskuksessa ikkunashoppailemassa. Sinne mennessämme meinasimme päästä todistamaan paikallisten yhteenottoakin kun varsin skottilaisen näköinen mies oli parkkeerannut perheineen autonsa bussipysäkille ja bussikuskin soitettua torvea tyyppi nousi autostaan ja huusi bussikuskille nyrkkiään heristäen. Hetken kävivät sanaharkkaa kunnes mies nousi autoonsa ja ajoi pois paikalta.

Junamatka meni melko sujuvasti, hieman reilut 3 tuntia istuskelua ja maisemien ihailua. Waverleyn asemalla iskimme rinkat aseman säilytyspaikkaan odottamaan matkaamme lentokentälle. Ei mitään halpaa hupia tuo säilytys muuten, 7£ per reppu päivän ajalta. Edinburghissa kävimme sitten syömässä ja hengailimme puiston lähistöllä loppuajan. Seitsemän kieppeillä kohti lentoasemaa ja sitten vielä kentällä lisää odottelua. Lento oli perillä suomessa hieman kolmen jälkeen aamulla ja saatiin vielä yksi yllätys loppuun kun passitarkastuspiste oli miehittämätön ja portit kiinni. Kesti hetken ennen kuin paikalle valui rajavartiolaitoksen miehiä päästämään meidät maahan. Ilmeisesti jokin virhe meidän saapumisportilla, oli ohjattu väärään pisteeseen. Sen jälkeen ei muuta kuin auto parkista, kohti Turkua ja viideltä olin kotona. Hengissä ja hyvän reissun virkistämänä.

Seuraavaa matkaa odotellessa... Tämä blogi päättyy tähän. Kiitos ja näkemiin.

Culloden Battlegrounds

Käytiin katsomassa Culloden Battlegrounds jossa joukko skotteja taisteli skottilaisittain toista skottiryhmää vastaan skottilaisista syistä, luultavasti skottiviskistä humaltuneena. Skotti. Ei juuri tutustuttu taistelun historiaan, ajateltiin että ehkä se on lähempänä paikallisten mieltymyksiä. Meille tärkeämpi oli matka sinne ja poikettiin itse näytöspaikalle vain hieman tankkaamaan energiavarastoja.

Aamulla ensimmäisenä poikettiin paikallisella golf rangella lyömässä korillinen palloja. Ei ollut mun swingi enää parin pelaamattoman kesän jäljiltä tallella, kyllä minä niin mieleni pahoitin kun pallo lähti mihin sattui. Samalla kun oltiin katoksen alla palloja paukuttamassa alkoi sataa. Hetken pidettiin sadetta ja lähdettiin sitten matkaan kohti tuota Cullodenia. Ilma oli koko päivän aika epävakaa ja saatiin vuoroin hetki sadetta ja hetki aurinkoa. Onneksi koko reissun ajan tuuli ei ole vaivannut, eilenkin Loch Ness oli täysin tyyni siellä käydessämme. Vedettiin reissu pyörävuokraamon karttaan merkittyä reittiä myöden ja se ei mennyt ihan suorinta reittiä kohteeseen. Pari syrjäisempää pätkää jotka vedimme oli melkoista rääkkiä reisille, nousu oli todellä jyrkkää ja melko pitkiäkin mäkiä vielä. Periaatteessa alkumatka oli tasaisesti nousevaa maastoa, väliosuus oli ylä- ja alamäkien vuorottelua kun taas paluu-osuus oli lähes täysin alamäkeä.

Nyt alkaa olla sen verran väsynyt olo ettei pysty muistamaan mitään tarkempia yksityiskohtia, palaan niihin jos mieleen tulee. Nyt nukkumaan ja huomenna kohti kotia.

Loch Ness

Käytiin hakemassa läheisestä pyörävuokraamosta pariksi päiväksi fillarit vuokralle. Varaukset tehtiin noihinkin hyvissä ajoin keväällä, hintaa yhteensä 70£, ensimmäinen päivä 20£ per pyörä ja 15£ siitä eteenpäin. Liikkuminen pyörällä kaupungin ulkopuolella on ihan joutuisaa ja helppoa, mitä nyt jyrkät ylämäet yrittävät hidastaa etenemistä. Kaupungissa saa olla vähän tarkempana, pyörätiet on paikoin kortilla ja kadun ylittäminen on varsinkin tiettyihin aikoihin hankalaa kun autoja rullaa tasaisena virtana molemmista suunnista.

Polkaisimme pyörät saatuamme suoraan Loch Nessille, tarkemmin Dores Beachille joka sijaitsee järven pohjoispäässä, Ness Riverin alkupään vieressä. Ja täytyihän sitä tietysti pulahtaa uimaan samalla kun sinne saakka mentiin. Vesi oli kirkasta, mutta myös hemmetin kylmää. Ja tietysti kun Tuke pääsi vedestä ylös ja oli menossa vaihtamaan takaisin arkivaatteisiin saapui paikalle bussilastillinen turisteja kameroineen. Saivat erilaisia kuvia Loch Nessin joutsenliskosta...

Matkaa Invernessin keskustasta tuohon Doresille ja takaisin tuli jotakuinkin 25km. Seurattiin pyörävuokraamon antamaa karttaa, ja paluumatkalla se johdatti meidät pienelle metsäpolulle joka ei normaalilla kaupunkipyörällä ollut kovinkaan tasaista menoa. Kumma kyllä, mutta tätä kirjoittaessani ainakaan ei vielä ole paikat kipeytyneet. Ehkä kipu tulee pidemmällä viiveellä.

Inverness

Aamulla lyötiin taas rinkat kasaan, heitettiin ne selkään ja lähdettiin junalla kohti Invernessiä. Oikean junan löytyminen ei tuottanut ongelmia, selkeästi oli lähtevät junat ja laiturit merkittynä Queenstreet central stationilla. Junalippu oli varattu hyvissä ajoin keväällä, ennakkovarauksen etuna oli reilu alennus hinnasta. Asemalta ostettuna tämä matka olisi ollut muistaakseni hiukan vajaat 50£ per naama, nyt se maksoi 10.90£. Matka Glasgowsta kesti aika tarkalleen 3h 10min, kulkien Stirlingin, Perthin ja sitten puolenkymmenen muun pienemmän kylän kautta. Invernessin asemalta napattiin taksi kun emme jaksaneet lähteä tunkemaan bussiin rinkkoinemme. Taksin hinta asemalta majapaikkaan oli 4.40£, eli ei tuokaan hinnalla pilattu.

Tukikohtanamme täällä on Bannerman bed and breakfast, pieni neljän tai viiden huoneiston majatalo. Huoneet on todella hyvässä kunnossa ja siistit, Glasgown ja Edinburghin jälkeen hiljaisuus on korvia huumaavaa. Ei hälytysajoneuvoja, ei ohi jyristäviä busseja, ei metelöiviä alkoholisti-narkkeja eikä yökerhon virkaa toimittavia autoja. Meille oven avaamaan tullut rouva oli erittäin ystävällinen, siesi hyvin rikkonaisen aksenttimme ja esitteli huoneen ja näytti kartasta miten parhaiten pääsemme keskustaan ja takaisin majapaikkaan.

Itse Inverness vaikuttaa aika pieneltä paikalta, varsinkin keskustan alue on melko tiivis kokonaisuus. Kulkemisen kannalta tuo on tietysti hyvä asia, ei tarvitse käyttää julkisia siirtymiin kun jalan pääsee nopeammin. Huomenna olisi tarkoitus käydä noutamassa polkupyörät ja lähteä katsomaan Loch Nessiä ja sitä ympäröivää aluetta. Katsotaan miten paljon saadaan luita rikki kun lähdetään pyörällä tuonne autojen sekaan.

Sunday Roast

Sunnuntai oli verrattain tapahtumaköyhä päivä, meidän piti mennä käymään Kelvingroven taidegalleriassa, mutta se olikin suljettu. Sitten kun aloimme selata paikkoja tarkemmin, totesimme että suurin osa on suljettuna sunnuntait. Kävimme sitten pienessä galleriassa jossa oli näytillä ja myynnissä "urbaania" taidetta. Muutamia tosi hienoja teoksia, ja kävi jopa ostaminen mielessä, mutta sitten ongelmana olisi ollut roudata se vielä Invernessiin ja sieltä aina suomeen saakka. Sinne siis jäi.

Tapoimme vielä hetken aikaa nauttien oluita paikallisissa baareissa. Ideana oli odotella että kello tulisi sen verran että viitsisimme painella syömään sunday roastia, perinteistä sunnuntairuokaa, perunoita, hyvin haudutettua naudanlihaa, vihanneksia ja yorkshire puddingia. Paikkana oli Black Sheep Bistro jonka valitsimme koska se oli saanut tripadvisorissa parhaat pisteet Glasgown ruokapaikoista. Viihtyisä pieni ravintola, hieman syrjässä vaan keskustasta, saimme hetken hortoilla että löysimme paikalle. Alkuruoaksi otin kylmäsavulohta ja perunaröstiä piparjuurella maustettuna, Tuke otti haggista, pääruokasi tosiaan molemmille sunday roast. Alkuruoka oli ainakin omalla kohdallani parempi kuin pääruoka. Ihan tavallista kotiruokaa tuo roast.