tiistai 14. elokuuta 2012

Autoilua kuolemaa uhaten

Tämä päivä oli se mikä itseäni hirvitti etukäteen eniten, eli aika käydä hakemassa auto alle ja lähteä pienelle ajelulle. Kävimme jo eilen etukäteen katsomassa mistä löytäisimme vuokraamon, joten ei sitten tarvinnut aamulla tuhrata siihen aikaa. Herätys oli 6.00 ja auton nouto 8.00 ja tämä aikataulu jätti hyvin aikaa aamupalapaikan etsimiseen ja ruokailuun. Kävimme Alamon toimistolla hieman ennen kahdeksaa selvittämässä tarvittavat paperityöt, valitsemassa vakuutusehdot ja tietenkin poimimassa avaimen. Autoksi olimme valinneet etukäteen Toyota Yariksen tai vastaavan, arpa toi meille tällä kertaa Vauxhall Merivan. Hallintalaitteet vaativat hieman totuttelua koska vaihdekeppi on vasemmalla ja vilkku- ja pyyhkijänviiksi ovat pelanneet keskenään tuolileikkiä ja päätyneet toistensa paikalle. Puhumattakaan siitä että nämä jumalanhylkäämät piruparat ajavat tietysti väärällä puolen tietä... Tämä tuotti pari kertaa risteyksissä päänvaivaa, vanhat tavat istuu tiukassa ja meinasin lähteä "väärälle" kaistalle. Hengissä kuitenkin selvittiin.

Reitti kulki Edinburghista Forth Bridgen ylitse North Queensferryyn ja sieltä siirryimme seuraamaan rantateitä ja suuntasimme pikkukylien halki Anstrutherissa sijaitsevalle salaiselle bunkkerille. Bunkkeri on pienen maatalon alle kaivettu bunkkerikompleksi, alimmat osat ovat jossain 140m syvyydessä. Paikka rakennettiin kylmän sodan aikana sodanjohdon piilopaikaksi, mikäli ydinpommit alkaisivat lennellä lännen ja idän välilä. Ei mikään hirveän ihmeellinen paikka, vaan tulipa nähtyä.

Anstrutherista jatkoimme matkaa St Andrewsiin ja kohti Old Coursea. Minulle tuo oli mielenkiintoinen kohde, avautui vähän paremmin nyt tuo kentän layout ja heräsi kova himo päästä itsekkin pelaamaan se. Vielä jonain päivänä... Kävin sitten paremman puutteessa puttailemassa parin reiän verran paikallisen naisten golfkerhon pitämää Himalaya coursea, kumpuilevaa puttailukenttää. Voinpa ainakin hyvällä omallatunnolla sanoa olleeni viheriöllä St Andrewsissa.

Sitten hyppäsimme jälleen autoon ja pistimme gps:ään kohteeksi Stirlingin. Matkalla poikkesimme syömään pienessä kylässä, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Heavenly courses oli kahvilan nimi, ateriana Club sandwich, sivussa sipsejä (eh?) ja diet-cola (kuskin kirous), ei erikoista ruokaa mutta auttoi jaksamaan taas hetken matkaa eteenpäin. Stirlingissä ajoimme suoraan Wallace monumentille. Paikka on 1896-valmistunut torni William Wallacen muistomerkiksi. Se sijaitsee 95m korkean kukkulan laella ja torni itsessään nousee siitä vielä 67-metrin korkeuteen. Askelmia huipulle oli 246 (näin luki gift shopissa myynnissä olleessa todistuksessa. Ja paidassa. Ja parissakymmenessä muussa tuotteessa.) Hien saaminen pintaan ei tuottanut ongemia, varsinkin kun ilman lämpötila heilui koko päivän siinä 20-asteen yläpuolella. Näköalat olivat kyllä mahtavat, päivä oli hieman pilvinen ja utuinen mutta silti näkyvyyttä oli pitkälle.

Seuraavaksi päätimme lähteä viemään autoa takaisin vuokraamolle koska kuski, eli minä, alkoi olla aika ryytynyt, ja osittain myös siksi, että kello alkoi olla sen verran paljon että aika ei olisi mitenkään riittänyt kovinkaan ihmeelliseen maisemien ihailuun. Viimeisellä erikoiskokeella meinasi muuten tulla pari lipsahdusta tarkkaavaisuudessa, mutta vahingoilta onneksi vältyttiin. Kävimme vielä ennen palauttamista ottamassa tankin täyteen, ja saimme lopputulokseksi 17-litraa kulutusta. Ihan kohtalainen suoritys päivän ajelulle. Hintaa menovedellä oli muuten 1.339 puntaa litraa kohden.

Täytyy sanoa että huokaisin helpotuksesta kun vihdoin saatiin auto parkkiin viimeisen kerran. Jotenkin henkisesti aika rankkaa tuo kun pitää ajaa vastoin sitä miten on yli kymmenen vuotta ajanut. Lisäksi tiet ovat paikoin todella kapeita, ja sitten homma menee vielä hankalammaksi kun mennään kyliin ja kaupunkeihin joissa kadut on molemmin puolit parkeerattu täyteen ja vastaan tulee traktoria ja bussia. Ja sitten oli vielä ajelu Edinburghin keskustassa, jossa kadut on paikoin revitty auki tulevan raitiovaunureitistön vuoksi. Piti välillä kierrellä vähän sieltä sun täältä että päästiin kohteeseen. GPS on kyllä ihan ehdoton ratkaisu ja siitä on valtavasti apua. Ilman sitä en kyllä lähtisi uudestään.

Nyt nukkumaan ja huomenna kohti uusia kokemuksia. Ainakin luvassa lisää stand upia.

2 kommenttia:

  1. Tais olla rankka reissu, kirja on väärinpäin ;) Kannattaa lähteä Kreikkaan tutustumaan paikalliseen liikennekulttuuriin. Kyllä ei pelota Skotlannissa enää sen jälkeen :D Siellä stop- merkit tarkoittaa, että pysähdy jos huvittaa. Yleensä ei vissiin hyvita ;) Plussaa oikeanpuoleisesta liikenteestä tosin.

    VastaaPoista
  2. Azoreilla oli aika pitkälti sama suhtautuminen stop-merkkeihin, lähinnä koristeina risteyksissä. =)

    VastaaPoista